Tämä ysiosa on ehdottomasti kamalimpia - ja toisaalta hullulla tavalla parhaimpia Weed-osia. Tätä lukiessa alkaa melkeimpä poikkeuksetta ryöppyä vesi silmistä, niin paljon tekee pahaa lukea, kuinka Johnin kuolema tapahtuu hitaasti kiduttaen.
Toisaalta tällaiselle suuren luokan marttyyrille ainoa oikea tapa on että lähtöä viivästytetään mahdollisimman pitkään. Jos John olisikin vain tapettu parin sivun aikana, ja tarina olisi rullannut eteenpäin, varmasti monien lukijoiden mielestä hahmo unohdettiin liian pikaisesti ja tylysti pois kyydistä.
"Valitan, ystävät... Olen aina inhonnut odottamista."
Sokea Ben kulkee pitkin Ouuta, ja kuin kohtalon johdattamana, hän löytää Johnin ruumiin. Onneksi siis tämä uros tulee haudatuksi kunniallisin menoin. Minä en pystyisi jättämään vanhan ja arvokkaan veteraanin ruumista pakkaseen makaamaan, vaikka olisikin kauhea kiire pakoon vihollista. Jotain rajaa siis, Jerome, vaikka sitä ennen juuri tuli paasattua Sasukelle ja Hookille siitä miten raukkamaisia surkimuksia he ovat pälä pälä....
Luku 7: Uroon nimi. Nyt tulee esiin jälleen kiinnostava tapaus; nimittäin valkoturkkinen (ja runsasarpinen) Kyoushirou Shirogane. Viisikymmenpäisen lauman pippurinen johtaja. Hänen mukaan saamisensa ei ole helppo pala, mutta siihen Weed pyrkii.
Pokkarin lopussa Hougen saa viimein selville, että Ginin jälkeläinen suunnittelee isänsä pelastamista.
