maanantai 4. joulukuuta 2017

Weed 30: Legendan perillinen

Hougen on Weedin armoilla ja Gin käskee poikaansa surmaamaan vihollisensa. Tekeekö oikeudenmukaisuuden esitaistelija oikean päätöksen?

Gin antaa ylipäällikön käskyn tappaa Hougen. Mitä tekee poika? Weed katsoo aluksi järkyttyneenä siitä mitä kuuli, mutta hän ei pysty tappamaan vihollistaan. Maassa makaava Hougen itkee- ovatko kyyneleet katumusta pahuudesta vai häviäjän itkua? Joka tapauksessa Ouun kovimmat huligaanit ovat kaikki lynkkaamassa yhtä Hougenia. Juuri nyt kun se on kaikkein heikoimmassa jamassa niin silloin sitä ollaan kyllä valmiita joukolla tappamaan. 
Vähän nyt Ouun soturit jotain tolkkua!
Akame on aikeissa älähtää Ginille, joka sanoo tekevänsä viimeisen iskun poikansa puolesta. "Taakka on ehkä sinulle vielä liian raskas."

Weed estää tovereitaan, ja pitää taas tällaisen pienen saarnan siitä, kuinka heidän on toimittava oikein muiden pahoista teoista välittämättä jne jne...
Gin ei ollut tosissaan murhaamasa vihollista, vaan pitikin ilmeisesti pienenlaisen näytelmän testaten poikaansa, herääkö tällä oikeudentaju viime tipassa. Weedin suusta jotenkin hassua kuulla, kuinka tämä lupaa haastaa isänsä jos hän alentuu tappaman Hougenin. Olisi niin vaikeaa nähdä ihan tosissaan, isä ja poika ottamassa matsi.

"Vain välittäminen muuttaa tulevaisuuden." Näiden sanojensa jälkeen saa Weed kantaakseen Ouun ylipäällikön taakan nuorille harteilleen. Ja tottakai alkaa heti se suuri Weed-palvonta, kun kaikki ovat kumartamassa uudelle ylipäällikölle. Weedkin näyttää siltä, että onko jo liikaa tuollainen...
Ihan oikea ratkaisu koirilta siis jättää Hougen eloon. En millään uskoisi että siitä olisi koskaan tullut uudelleen samanlaista suurta valtiasta, sillä sen kaikki alaiset on ajettu teihinsä hajaalle ja se on saanut kaikkien aikojen selkäsaunan julkisesti. 
On tietysti mahdollista tämän koiran valloitushimoa ajatellen että se olisi toivuttuaan alkanut laatia uuden armeijan kasaamista, mutta mistä sitäkään tietää. 

Siihen ei nimittäin tullut koskaan tilaisuutta, kun Hougen päätti päivänsä ihmisen ampumana. Aika ruma teloitus, monen monta laukausta päähän. Toisaalta ihmisellä oli vanhan kaunan takia syynsä kostaa Hougenilla ja sai nyt viimein tyydyttää vihanjanonsa.
Olen jäänyt usein jälkeenpäin miettimään, hautasivatko Ouun sotilaat omien vainajiensa lisäksi myös Hougenin.
Tämä jälkeen ei kovin moneksi sivuksi jäädä lepäilemään, vaan alkaa niinsanottu APINASAAGA. (Josta en jostain kumman syystä ole pahemmin kiintynyt, mutta onneksi tarina ei ole kuolettavan pitkä. 
Kiinnostavinta tässä taitaa olla se, että Weedin omaa historiaa raotetaan lisää.)
Hida-vuoristoon päin kulkeva Weed on lähtenyt etsimään mahdollisia sisaruksiaan. Se näki nukkuessaan unta emostaan Sakurasta sekä kahdesta muusta pennusta.

Btw, yllättävän hyvin koirat tuntuvat ymmärtävän maantietoa ja karttoja. Kun Weed kysyy isältään, missäpäin hänen äitinsä viimeisinä aikoinaan liikkui, Gin mainitsee Hida-vuoriston ja Naganon alueen. Weed tietää oitis minne mennä ja lähtee matkaan.
Tapaamme noiden japaninmakakien lisäksi myös uusia koiria; Yukimuran joka on yksi kiinnostavimmista hahmoista GDWssa ja lemppareitani.  Yukimuralla on pieni armeija Hieman ehkä sellainen vakavampi hahmo, arpinen naama ja loistava taistelemaan. Eikö tulekin ihan mieleen isoisoisä Riki nuorena?