Jojo Moyers
473 sivua
suom.2012 Gummerus
Jo neljä miljoonaa kappaletta myynyt menestysromaani!
Myönnetään. Kyllähän tulee välillä seurailtua ajankohtaisia, pinnalla olevia uutukaisia, jotka saavat jostain palstatilaa.
Ja joskus ihan muutaman mairean arvostelun jälkeen saattaa joku teos alkaa kiinnostaa yllättävästi. Tästä kirjasta olin etukäteen kuullut, että se olisi tyyliltään hempeää, hiukkasen ilmelää mutta myös liikuttavaa ja koskettavaa. Ja kyllähän kirja olikin erittäin koskettava, ei mitään kevyttä hömppää todellakaan.
Johtuen siitä että tarinan keskeinen teema pyörii elinikäisen vammautumisen sekä oman elämän suhteen luovuttamisen keskellä. Päähenkilö, nainen, elämäniloa pursuava nuori 26-v neito, nimeltä Louisa joka tavallaan haaskaa oman elämänsä pienellä asuinpaikallaan tehden milloin mitäkin pientä duunia. Hänellä ei rahaa ole koskaan liiaksi, mutta suurikokoinen ja avosylinen perhe korvaa mammonan.
Miespuolinen päähenkilö on William, joka on vammautunut onnettomuudessa pysyvästi. Elää rikkaiden vanhempiensa hoivattavana yläluokkalaisen elämää. Neliraajahalvaantuneena hän inhoaa syvästi uutta elämäänsä sähköpyörätuolissa ja jatkuvaa muiden sääliä. Nuori Louisa pestataan pojan rikkaiden vanhempien toimesta eräänlaiseksi avustajaksi, hoitoapulaiseksi, miten sen nyt sanoisi.
Kaksi täysin erilaista ihmistä kohtaa ja saa elämäänsä uutta ajateltavaa huomatessaan miten erilaista voi omien seinien ulkopuolella jollain toisella olla. Tosin kuin Louisa, William on hyvinkin yksinäinen ja sulkeutunut. Syvällisiä teemoja, nasevaa keskustelua ja kevyttä huumoria tietenkään romantiikkaa unohtamatta.
Tämä on ensimmäinen Moyersin kirja, jonka käsiini nappasin joten luulen että nuo muutkin tähän asti suomennetut tulen lukaisemaan läpi, jos vaikuttavat yhtä mielenkiintoisilta. Tälle on ainakin yksi jatko-osakin tehty, nimeltä Jos Olisit Tässä.
Suosittelen että nenäliinoja on vieressä kun viimeisiä kappaleita lukee, tämä kirja jää ehdottomasti mieleen!
