Weed 10: Hiipivät Varjot

Weed tarvitsee Kyoushiroun apua voittaakseen Hougenin, mutta nuoren sotapäällikön taivuttaminen liittolaiseksi ei onnistu ilman taistelua. Välienselvittelyä seuraavat myös Hougenin lähettämät salamurhaajat...

Weed hiipii yön pimeässä yksin Kyoushirouta tapaamaan, mutta ajautuu taistelemaan tätä vastaan. Nuorikkojen lauma on rökittämässä aikuista urosta joka on hakannut pentuansa. Weed ei hyväksy tällaista kostokäyttäytymistä, eikä Kyoushirou voi laumansa nähden alistua vieraan pennun komenteluun. 

Taistelua tosiaan hiipii katsomaan myös kaksi dobermannia, Thunder ja Lecter. Tämä kaksikko on koulinut itsestään väkevän ja terävän tappajaparin. Niiden "mestari" ja oppi-isä on kukas muukaan kuin Sniper! 
Sniper on pahasti vammautunut, sillä on takajalkojensa tukena jonkinlaiset apupyörät.(?)
Niillä pyörillä mahtaakin olla hyvä kulkea lumihangessa...

Weed 8: Raivoisa Myrsky

Weed ryhtyy epätoivoiseen hyökkäykseen Hougenin armeijaa vastaan. Vihollisen puolelta loikannut Rocket ehdottaa juonta, joka onnistuessaan toisi vahvistuksia Ouun joukoille, mutta voiko petturiin luottaa?

Onneksi luottivat kumminkin, vaikka varsinkin Jerome kyllä pitkään suhtautuikin loikkariin epäluuloisesti. Toisaalta ehkäpä se on ihan tervejärkistä. Itse kyllä alkuun ajattelin, että ei vihollinen noin helposti käännä takkiaan, paitsi jos on aivan vilpitön sydämeltään. 

Rocket läpäisee Weedin seulan. Hänet otetaan mukaan laumaan. Uudella tulokkaalla on ehdotuksena että lähdettäisiin ylittämään vuoria, sillä niiden takaa saataisiin uusia sotilaita.

Taas saatiin kaartiin uusi hahmo - Kenin pikkuveli Jouji! Ai että minä sitten pidän tästäkin hahmosta, vaikka jotenkin ehkä hivenen ohueksi jää hänen osuutensa sarjassa. Jouji  tai George, kumpaa nimeä nyt haluaa käyttää, on hieman Keniä äkkipikaisempi mutta silti osaa käyttää omaan päätään eikä toimi aivan aivottomasti. Jotenkin hassua seurata Benin ja Crossin jälkeläisten menoa, kun nämä veljekset ovat aivan erinäköisiä. Aivan kuin Ben ja Cross olisivat taas nuoria rakastuneita...! :D

Jetin ja Missilen kävi, kuten pettureiden olettaa käyvän. Tai periaatteessahan näiden velipoika on petturi, mutta nuo kaksi lammasmaisesti palasivat Hougenin luo...teloitettaviksi.

Gin ei jaksa nousta ylös ja paeta kun siihen olisi tilaisuus. Mitä siis? Johnin on Hiro ja Reika mukanaan lähdettävä pakoon. Vaikea ratkaisu, kun tietää että ylipäällikkö jätetään rappiokuntoisena vangiksi. Mukaan pakomatkalle lähtee Tommy, Ross ja Lefty, kolme entistä Ouun sotilasta jotka ovat odottaneet tilaisuutta auttaa vankeja. 

Koska Gin jäi latoon, Johnin viha Hougenia kohtaan ryöppyää yli äyräiden entistä enemmän ja koituukin hänen kohtalokseen...

Weed 7: Isän Sanat

Gin taistelutovereineen viruu henkitoreissaan Hougenin armoilla. Weed saa sanan isänsä ahdingosta ja alkaa keräämään armeijaa Hougenin joukkoja vastaan. Vastassa on valtava ylivoima, joten taistelijoiden kokoamisessa on haastetta kyllikseen...

Gin, John, Reika  ja Hiro ovat siis edelleen vankeja. Akame on päässyt perille Futago-solaan ja tapaa viimein Weedin!

Onhan se nyt ihan selvää, että kun Hougenin valtava armeija on vastassa, niin ei ole kovin montaa innokasta liittymään sitä vastaan marssimaan. Tyrannin maine on ulottunut kauas ja monet mielummin luikkisivat karkuun kuin uskaltaisivat uhmata mahtia. Ouun pieni armeija jatkaa silti matkaansa sitkeästi ja kerää rippeitä sieltä täältä.

Tuo pentujuttu oli varmaan järkyttävintä, mitä GB on joutunut kokemaan. Hougenilla on kyllä pirunmoinen luonne, kun kykenee kylmäverisesti katsomaan kahden pienen pennun teurastusta. Aika kantti.

Tässä osassa uutena tuttavuutena saatiin niinkutsutut Rocketin veljekset; kolme venäjänvinttikoiraa, joiden nopeudelle on vaikeaa löytää veroista. Ajasta ennen kuin he ovat liittyneet Hougenin tiedustelijoiksi, kerrotaan toiseksi viimeisessä luvussa "Eläminen". Veljekset sieppaavatkin Weedin, mutta ovat aivan äimänä siitä, miten pieni Ouun joukko ei osoita Hougenin sotilaita kohtaan pelon hiventäkään - päinvastoin! Jerome on Weediä puolustaessaan jopa valmis kuolemaan. Borzoi-kolmikolle tällainen on aivan ennenkuulumatonta. 

Vuosia aiemmin veljekset saivat oppia, että elämässä ei selviä jos vahvempia alkaa vastustaa. Rocket, Jetin ja Missilen isoveli, alkaakin ajatella heidän elämäänsä uudelta kantilta Jeromea vastaan otetun pikkukahakan jälkeen. Elämisessä ei ole kyse siitä, että vain luikkii eteenpäin parhaalla tavalla selviytyä. 

"Siksi ne uskaltavat kuolla toistensa puolesta. Sellaisessa joukossa minäkin haluan elää!"
Ja niin veljesten tiet eroavat vuosien yhdessä kulkemisen jälkeen. Oli niin ikävä käänne, että nuo kaksi nuorempaa eivät uskaltaneet suunnata samaa reittiä isoveljensä perässä vaan todennäköisesti palaavat Hougenin luo...

Weed 6: Kuoleman Putous

Vuorilinnan hirviö syöksyy rotkoon Ouun sotureista urheimmat perässään. Viekö ihmisten luoma tappokone vielä monenkin koiran hengen? Kuinka käy kosken pyörteisiin kadonneen Weedin?

Nuori Weed onnistuu jälleen yllättämään muut. Kun Weed, Kagetora ja Ken ovat roikkumassa hirviössä kiinni, ja alastulovauhti putouksen halki on julmetun kova, ei luulisi että ehtii paljoa käyttää päätä seuraavien liikkeiden suunnitteluun. Toisin käy. Ilman Weedin nopeaa kykyä reagoida oikeaa putoamiskohtaa kolmikon olisi käynyt todella huonosti. 

P4 on viimein kuollut. Tässä vaiheessa, kun sen pitkäpiinainen elämä on päättynyt, on hyvä miettiä myös sen näkökulmasta tätä tilannetta. Hirviöksi leimattu olento on ollut alun perin koira muiden tavoin, mutta ei ole saanut nauttia sellaista samaa ihmisten suosiota kuin muut ovat saaneet. 

Kohtaloksi koitui monta vuotta kestänyt helvetti koe-eläimenä tarkoin vartioidussa laitoksessa. Tuskaa, kipua ja armotonta, loputonta kuoleman odottelua. Vaikka hirviöksi  aiheesta kutsuttu peto onkin tappanut lukuisia ihmisiä ja koiria, ja sitä voidaan pitää uhkana ja vaarana yleiselle turvallisuudelle, ei kukaan muu kuin Jerome tiedä miksi olento haluaa niin kovasti tappaa. 
P4:n traaginen menneisyys on hirvittävää kuultavaa, mutta Jeromen mielestä se ei tee oikeutta, vaan koiran osa on kestää, oli isännän kohtelu mitä tahansa. Tässä seikassa en kyllä voi olla samaa mieltä millään täysin. 

Eihän siis tappaminen olekaan oikein, mutta oliko sitten kaikki se kärsimys, mitä se on joutunut ilman omaa aiheutustaan kestämään – oliko se oikein ja millään perusteilla ansaittua? Toisaalta taas, ne ihmiset, jotka peto surmasi, eivät myöskään olleet tilivelvollisia P4:n kärsimyksistä, - jos ei laboratorion henkilökuntaa oteta mukaan. Eipä hän toisaalta ala lajittelemaan hyviä ja huonoja ihmisiä; kun vihaa niin vihaa.

Weed 5: Valkoinen Nuoli

Smith uhrasi henkensä taistelussa vuorilinnan hirviötä vastaan. Weed taistelutovereineen ehtii jo uskoa kamppailun voitetuksi, mutta romahtaneen linnan sisältä kuuluu pahaenteisiä ääniä…


Olisihan se pitänyt tietää, ettei tuollaista petoa noin vain ilman suurempaa taistelua ja uhrimäärää sekä verenvuodatusta poispyyhkäistä!

Tässä osassa sattui ja tapahtui paljon. Tai, no jos taistelua pidetään etenemisenä niin sitten kyllä. 

Mutta oli sitä puhetta ja keskusteluakin siinä samassa. Taistelun tiimellyksessä Jeromen kolmesta jäljellejääneestä ammattitappajasta kaikki kaatuvat yksitellen. Niiden uhrautumisella on kuitenkin selkeä tavoite; jokaisella iskulla, jokaisella kuolemalla vihollista haavoitettiin kunnes Jeromelle jää kunnia viimeisestä iskusta. 

Ammattitappajilla on ollut alusta asti selkeä tavoite purra vuorilinnan hirviöltä rinnassa sykkivä suoni poikki. Ne uskovat omalla uhrautumisellaan saavansa pedon kaadettua, mutta Jeromelta tehtävä ei käy noin vain. Hirviö on oppinut varovaiseksi ja väistelemään, ja koska Jerome on ainoa sille koskaan ystävällisyyttä osoittanut koira, koettaa se vielä varoittaa tätä tapattamasta itseään. 

Jerome saarnaa pedolle koirien ja ihmisten välisestä, tuhansia vuosia kestäneestä ystävyydestä ja koiran elämäntehtävästä. Turhalta tuntuu saarnata sellaiselle, jonka luottamuksen ihmiset aikoinaan ovat julmasti pettäneet. En siis itse pidä P4:n ihmissyöntiä täysin aiheettomana asiana. Tässä vaiheessa neuvottelut kyllä taitavat jäädä hyödyttömäksi puheluksi..

Weed 4: Varomaton Haaste

Raivostunut Weed hyökkää Ouun paratiisin tuhonneen hirviön kimppuun liian innokkaasti. Eräs Weedin ystävistä loukkaantuu sen seurauksena pahoin ja jää hirviön armoille. Toisaalla Gin etsii jälkikasvuaan…

Tämä pokkari oli täynnä taistelua vuorilinnan vallannutta P4:ää vastaan. Olisi ollut niin mielenkiintoista nähdä, kuinka Jerome ja ammattitappajat olisivat pärjänneet jos olisivat päässeet viemään pitkään hiomansa suunnitelmansa loppuun saakka. Minusta jotenkin tuntuu, että tämä hirviö ei olisi silti kuollut, vaikka suoni olisi mennytkin poikki. Tuntuu, ettei tähän mutaatioon oikein tepsi mikään. 

Smithin viimeisiä hetkiä oli aivan riipaisevaa lukea viimeisillä sivuilla. Ei maailman urhein kaveri, mutta sitäkin hyväsydämisempi ja lojaalimpi. Vähän niin kuin GB. 

RIP Smith ja iso hatunnosto tämän rohkealle tempaukselle, jonka olisi silti niin kovasti toivonut päättävän hirviönkin päivät, mutta ei. 

Se saa toisen uhrauksen tuntumaan pieneltä ja niin suurella hinnalla.
Giniä oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa! Oi että tässä vaiheessa, kun sillä on hiukan jo lisää ikää ja ryppyjä tullut niin se tuo tälle urokselle myös lisää arvokkuutta. Niin ja näkipä Johnia ja Akameakin.

Gin seurueineen saa tietää Sasukelta, että Sakura on kuollut, ja että hänellä on poika, Weed, joka etsii isäänsä. Animessahan se taisi olla Hook, joka kertoi tämän samasta. 

Weed 3: Elävä Ase

Ouun koirille pyhän vuorilinnan on vallannut ihmissyöjähirviö ja haavoittunut Weed joutuu kasvotusten tämän tappokoneen kanssa. Apu saapuu odottamattomalta taholta…


Ihmisiä vilahtelee taas, Daisuke ja tohtori Hidetoshi. Mistä ihmeestä tuo Daisuke osasi pöllähtää juuri hirviön ja Weedin tulilinjalle? Olenkin usein ihmetellyt, kuinka ihmiset osaavat yllättävillä hetkillä ja kiperissä tilanteissa ilmestyä aina jostain. Nytkin oli ihan likellä, ettei Daisuken henki lähtenyt. 

Weed haavoittuu ja saa hauleja kehoonsa, mutta onneksi apua löytyy. Tuo kohtaus jossa Daisuke pitää Weediä sylkyssään, on aivan auwww <3 

Hyökkäysten takana on ollut siis lääketieteellisen geenimanipulaation tuotos. Koe-eläin. Mutaatio. Entinen koira. Ja nyt hirviönä tai P4:nä paremmin kutsuttava sellainen. Tässä osassa aiheeksi nousee tärkeä ja arka aihe – eläinkoeteollisuus. Itse kun pidän monenlaisista elikoista, olen näitä jyrkästi vastaan. 
Ajatella, että kokeillamme me ihmiset aiheutamme vuosittain satojenmiljoonien eläinten kärsimykset ja kuolemia. - On silti kiistämätön fakta, että lääkkeitä sekä uusia hoitomenetelmiä suunnittelemalla ja testaamalla voidaan estää useita ihmisten kuolemia.

Weed 2- Taivaan Rangaistus

Vaellus Ouun vuorille jatkuu verisenä. Weed tovereineen joutuu taistelemaan vuorirosvojen joukkiota vastaan. Uusien liittolaisten avulla roistot saadaan pakosalle, mutta konnien johtaja Blue vannoo kostoa…

Vuorikolmikko saadaan kiinni, johtaja pakenee jättäen kaksi kaveriansa muiden rökitettäväksi. Kertoo taas ihmeen paljon näiden pikkurikollisten miehekkyydestä.

Blue puhuu kovia päästyään verkkoaidan toiselle puolelle turvallisesti. Ukaaseja ja tappouhkauksia toisensa perään, kunnes pilkka osuu omaan tassuun…Blue saa kostonsa veljensä surmasta ja tulee siivottua kaupungin lieppeiltä roskaa. Matka jatkukoon.

Saadaan uusia kasvoja, Benin poika Ken sekä tiikeriveljeksistä Kurotoran poika Kagetora. Kaksi ei nyt ihan lempihahmoihini kuuluvaa, mutta miellyttävää kuitenkin. Ben ja tiikeriveljeskolmikko kuului GNG:n aikana eittämättä lempihahmoihini, ja voisi sanoa että pojat jatkavat aikalailla isiensä linjaa. Kenin keskushallinto – ja upseeristopakkomielteisyydelle tosin ei voi kuin hymyillä. Jotenkin niin kovakalloisesti uskoo sekalaisesta tilanteesta huolimatta tähän että järjestys täytyy säilyttää, johtajan poissaolosta huolimatta. Että vain upseeristolla on oikeus astua tietylle alueelle. Tietyt säännöt, tietyt luvat…

Vähitellen paljastuu myös ihmisten ja villikoirien välisiä kärhämiä, joiden takaa löytyy erehdyksiä. Ottaa todellakin kaaliin Daisuken tavoin, että jonkin aikaa sitten villikoirille vielä oltiin kiitollisuudenvelassa Akakabuton vallan kaadosta, mutta nyt puhtaltavat jo aivan eri tuulet ja niitä ollaan valmiina latomaan hengiltä.

Ystävä vai vihollinen? Tätä on Weed joutunut miettimään jo useaan otteeseen. Mitä lähemmäs Ouuta ja paratiisia edetään, tuntuu olevan sitä enemmän näitä riitaa haastavia tyyppejäkin vastassa… Tilanne koirien paratiisissa ei tosiaan näytä hyvältä, kaikki on sekaisin hajaantuneesta laumasta aina ihmisiä syövään villipetoon ja kivääreillä koiria tulittaviin ihmisiin.