Smithin ihastus Crossikin kutsui tätä lähinnä naistennaurattajaksi. GNG:ssä Smith esiintyi usein koomikon roolissa, pelleili Mossin kanssa ja nyrkistäkin tuli. Välillä naljailtiin taas Crossin kanssa. Oli siis sarjan koomikko. Tätä koomikon roolia ovat Sasuke, GB ja Kyoshiro jatkaneet, välillä liiaksikin. Orion- sarjassakin pelleilyroolin ovat saaneet hurjapäisistä nuorista koostuva joukko.
Kovemmissa tilanteissa Smith usein oli hieman pelkuri ja ei tehnyt mitään sen suurempia sankaritekoja. Tottakai jokaiseen elokuvaankin tarvitaan tasapainottajaksi sankareiden lisäksi myös niitä höveliä suupaltteja taustatyyppejä tai uskollisia apulaisia, jotka keventävät silloin tällöin tunnelmaa.
Yllättävästi 13 vuotta myöhemmin sijoittuneissa tapahtumissa Smith tavataan jälleen, oikeastaan ensimmäisenä vanhoista sotilaista. Siitä annetaan kovin urhoollinen kuva. Voimakas, jalkansa menettänyt uros, josta huokuu suurta arvokkuutta ja voimaa. Useaan otteeseen mainitaan myös Smithin olleen iskujoukkoihin kuulunut valioyksilö. Totta kai Weedin ja muiden nuorikoiden mielestä tämä kuulostaa niiiiin mahtavalta, sankarilliselta. Tästä voidaan olla montaa mieltä, sillä muistan hyvin GNG- ajoilta, jolloin Smith ei edes osallistunut suureen taisteluun. Se toki toimi iskujoukoissa, mutta sai iskun ja siirtyi syrjään taistelukentältä melkeinpä ensimmäisestä hyökkäyksestään.
Smithin jälkeen sarjan arkajalkana sai toimia GB. Kumpikin uros kohtasi silti kuolemansa rohkeasti. Taistellen oikeuden ja ystävien puolesta. Smith suoritti eräänlaisen itsemurhaiskun vuorilinnan romahduksessa, joka ikävä kyllä ei tuottanut toivottavaa tulosta. Hirviö jäi eloon, ja oli täysissä voimissa. Smith kuoli ajatellen, kuinka se oli omalla uhrauksellaan pelastanut nuoret.
GBn kuolema sitten? se puri yhden sormen irti hybridikarhun käpälästä, ja sen seurauksena karhun luultiin pudonneen jyrkänteeltä alas kuolemaansa. Tähän kuitenkin vaadittiin vielä Weedin battouga ja karhun lopullinen isku. GB kuitenkin kuoli itse, kuolemaa valittaen ja peläten. Sen viimeiset ajatukset olivat siinä uskossa, että se oli Weedin kummisetänä pelastanut itselleen tärkeimmän ja rakkaimman toverin.
Tavallaan olisinkin toivonut sekä Smithin että GBn kuoleman kohdalla, että niiden uhkarohkea peli olisi todella tuottanut tulosta. Että niiden teot olisivat tuoneet päätöksen kummallekin verilöylylle. Mutta niin siinä sitten vain kävi, että kummankin hirviön, P4n ja hybridikarhun arkkuun lopullisen naulan sai iskeä Weed.
En voi sanoa, että kumpikaan olisi onnistunut iskullaan täysin. Mutta jos ei aivan turhaa, niin se mitä molemmat saivat kuolemallaan aikaan vähintään, oli valaa muihin taistelijoihin uutta voimaa hyökätä. Itselläni näiden kahden koiran kuolema on edelleen useiden lukukertojen jälkeen aina yhtä koskettavaa ja vaikeaa kuivin silmin.
On hyvin erikoista, miten kaksi tämänkaltaista sarjan ei-niin-rohkeaa ja pelotonta, enemmän tunnettuna pelleilystään, saa silti niin arvokkaan lopun ja kyynelvirran, niin lukijassa kuin kumppaneissaankin. Ei se silti ole mikään huono asia, päinvastoin.
Mutta jokainen, enemmän tai vähemmän merkityksellinen kuolema, ansaitsee ilmeisesti Takahashin mielestä arvokkaan ja tunteikkaan päätöksen.
