Weed 1- Seikkailu Alkaa!

Weed on pieni rohkea akita-koiran pentu, joka lähtee etsimään legendaarista isäänsä, Giniä. Vaarojen täyttämä matka kohti Ouun vuoria alkaa, kun Weedin emo kuolee. Pelkurimainen, mutta hyväsydäminen GB päättää liittyä pienen pennun matkaseuraksi. Mitä heitä mahtaa odottaa Ouun vuorilla, jossa Ginin huhutaan hallitsevan koirien paratiisia?

Tästä kaikki viimein lähtee alkamaan! Sen jälkeen kun oli saanut koko GNG-osion luettua alusta loppuun, alkoi innolla odottaa jatko-sarjan ilmestymistä suomen kielellä.

Ensimmäisessä osassa Weed oli tietysti vielä aivan pieni, vajaa puolivuotias pentu, joka epäonnekseen menetti emonsa taudille. Tuuriakin oli, se kuitenkin tapasi arkajalkaisen mutta hyväsydämisen, 8-vuotiaan GB-englanninsetterin, joka päätti lähteä saattamaan pentua kohti Ouuta. Äidiltään kuulemien tarinoiden mukaan pennun isä on maineikas Gin, Akakabuton kaatanut nykyinen Ouun ylipäällikkö, paratiisin perustaja. Josta kuitenkaan ei ole ilmeisesti toviin kuulunut mitään.

Matkallaan Weed ja GB jelppivät Sasuke-nimistä koiraa, kun Sasuke suuntaa metsästämään sorsia maatilalta, jota vartioi vahva tosa-koira. On vähällä, ettei Sasuke jää pedon hampaisiin. Jo näin alussa Weed tekee vaikutuksen rohkeudellaan toisiin koiriin.

Matkalla kaksikko törmää myös sairaaseen Lenny-narttuun, joka etsii kadonnutta Mer-pentuaan. Tässä ajaudutaan kärhämiin vuorirosvokolmikon kanssa, joka käyttää häikäilemättömästi koiranpentua juoksupoikanaan. Mer on alistettu tähän eikä se enää luota emoonsa. Blue, kolmikon kapteeni, on saanut Merin vahvaan uskoon siitä miten se olisi kuollut ilman Bluen, Nedin ja Bellin apua.

Hook-niminen kotikoira tuntee kaunaa vuorirosvoja kohtaan, sillä se on itse nuorempana joutunut palvelemaan näitä ja menettänyt veljensä Bluen tapettua se niskuroinnista. Kun kokoa ja voimaa on hitusen enemmän tullut, niin on aika kostaa lapsuuden traumat.

Weed ei hyväksy kolmikon tekoja ja vaatii rangaistusta niiden teoista…

Tätä oli varsin mielenkiintoista lukea, ja innolla kävinkin kannesta kanteen läpi. Odotin kyllä jo tässä osassa Ouun vanhojen soturien näkemistä, onhan suuresta taistelusta kuiteskin jo ainakin 13 vuotta. (Mangan mukaan, animessa taisi olla enemmän, olisiko ollut 15).

Smithin näkeminen oli iloinen yllätys, toivottavasti muitakin alkaisi vähitellen ilmestyä enemmän.. 

- joulukuussa 2012 osa 1+2 kaupoissa

Hopeanuolesta

GINGA  NAGAREBOSHI GIN  銀牙～流れ星銀

Vuonna 1983 japanilainen mangaka Yoshihiro Takahashi alkoi työstää koira-aiheista sarjaansa. Villikoirien taisteluja sisältävä tarina kasvoi 18 osaan ja päätyi suomen kielelle 2011.

Anime julkaistiin Suomessa 4:nä VHS:nä ja vuosia myöhemmin leikkaamattomana DVD-kokoelmana. VHS:t olivat leikattuja; niistä oli poistettu materiaalia jota pidettiin turhan raakana lapsille. Toisaalta monia tärkeitä kohtauksia jäi pois, mikä teki juonesta tökkivämmän. 

Arviossa: Meteor Gin- Hopeanuolen tiivis tietopaketti

Ginga Seiken Densetsu Ginga Nagareboshi Gin 
- Kanzenkaisetsusho - Meteor Gin
Yoshihiro Takahashi, 2000, 
Punainen jättiläinen


Tavallista mangaa suuremmassa, lähes 200 sivuisessa kirjassa on aivan alkusivuilla itse  Takahashin haastattelu, jossa mestari kertoo sarjan alusta ja hahmojen synnystä. Valottaapa hän myös jonkin verran omassa elämässään kohdanneista koiristaan.
Esittelyt niin kaikista koirista, ihmisistä, karhuista kuin susistakin ovat monipuolisia ja hyvin tiivistettyjä. Tiedot ovat toisaalta osa jo sellaisia joita lukija on jo ennestään tiennyt hyvin, ainakin itse.Tietysti tämä sisältää paljon uutta asiaakin, esimerkiksi rotuja
Opus on kaikenkaikkiaan todella kattava.
Nautittavaa lukemista!

Kesällä 2012 tekemäni kirjalöytö on yksi parhaimpia, ehdottomasti.

Urumista mukaan nappaamassani Meteor Gin- tietokirjasessa on oikeastaan mukana kaikki mitä tästä sarjasta kannattaa tietää.

Kirjassa tiivistetään muutamaan aukeamaan koko Hopeanuolen tarinan idea ja juoni. Uutisartikkeleita, joissa kirjoitettiin tarinan "ilmiöistä" sanomalehti tyylillä, sai lukea suu hymyssä.

Kansikuva on yksinkertainen ja tyylikäs, ja vaihtelua taisteluntäytteisille ja värikkäille kuville.

Kirjan menestyksestä kertoo myös se, että ensimmäinen painos oli ilmeisesti myyty nopeasti loppuun.

Tuntuu kuin kirjaa olisi tehty pieni pilke silmäkulmassa. Ihanan itseironista tekstiä todella; samaan on pyritty Weedille tehdyssä samantyyppisessä tietokirjasessa Taisteluiden aika, mutta aivan yhtä korkealle se ei kurkota. Jos Hopeanuolen tarina ei vielä ole läpikäytynä niin tällä kirjalla pääsee nopeasti perille, vaikka sisältääkin spoilereita tarinan kulusta. Eikä se välttämättä toisaalta ilman niitä toimisikaan.

Viimein- Blogi pystyyn!

Päätin sitten itsekin toteuttaa pitkäaikaisen suunnitelman ryhtyä kirjottelemaan blogia tästä pitkään kestäneestä ginga-harrastuksestani. Saa nähdä kuinka pitkäkestoinen tästä tulee, mutta toivottavasti saisin edes jotain aikaiseksi  :)


Kiitos jos poikkeat täällä!