Olisihan se pitänyt tietää, ettei tuollaista petoa noin vain ilman suurempaa taistelua ja uhrimäärää sekä verenvuodatusta poispyyhkäistä!
Tässä osassa sattui ja tapahtui paljon. Tai, no jos taistelua pidetään etenemisenä niin sitten kyllä.
Mutta oli sitä puhetta ja keskusteluakin siinä samassa. Taistelun tiimellyksessä Jeromen kolmesta jäljellejääneestä ammattitappajasta kaikki kaatuvat yksitellen. Niiden uhrautumisella on kuitenkin selkeä tavoite; jokaisella iskulla, jokaisella kuolemalla vihollista haavoitettiin kunnes Jeromelle jää kunnia viimeisestä iskusta.
Ammattitappajilla on ollut alusta asti selkeä tavoite purra vuorilinnan hirviöltä rinnassa sykkivä suoni poikki. Ne uskovat omalla uhrautumisellaan saavansa pedon kaadettua, mutta Jeromelta tehtävä ei käy noin vain. Hirviö on oppinut varovaiseksi ja väistelemään, ja koska Jerome on ainoa sille koskaan ystävällisyyttä osoittanut koira, koettaa se vielä varoittaa tätä tapattamasta itseään.
Jerome saarnaa pedolle koirien ja ihmisten välisestä, tuhansia vuosia kestäneestä ystävyydestä ja koiran elämäntehtävästä. Turhalta tuntuu saarnata sellaiselle, jonka luottamuksen ihmiset aikoinaan ovat julmasti pettäneet. En siis itse pidä P4:n ihmissyöntiä täysin aiheettomana asiana. Tässä vaiheessa neuvottelut kyllä taitavat jäädä hyödyttömäksi puheluksi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti