Leffatuokio: Cobain - Montage of Heck (2015)

Tyytymättömien Nuorten Äänitorvi Sammui Kesken

Nirvanaa on tullut kuunneltua usean vuoden ajan ja pidän kyseistä bändiä yhtenä aivan merkittävimmistä omassa elämässäni. Olen tosin syntynyt muutamia vuosia sen jälkeen, kun laulaja, grunge - jumala ja teini-idoli Kurt Cobain pisti kiväärin päätään vasten ja laukaisi laukauksen joka aiheutti miljoonille nuorille epätavallisen sankarin poistumisen tästä maailmasta.

Suomessakin vieraillut, Ruisrockin kuulijoita ilahduttanut Nirvana oli oman aikansa kapinallisten, ulkopuolisten ja värinymmärrettyjen äänitorvi, joka edelleen tähänkin päivään saakka haalii uusia faneja. Uudet nuoret samaistuvat näihin ahdasmielisiin ja vihanpurkukipaleisiin.

Nirvanasta ja sen keulakuvasta Kurt Cobainista on tehty laaja määrä muitakin elokuvia, true storyja ja niin edelleen, mutta ilmeisesti vasta tämä on se, johon on perhe lupautunut mukaan.

Tähän dokkariin on ilmeisesti ollut myös Cobainin leski, Courtney Love tyytyväinen, sillä tosin kuin monet aiemmat tässä ei keskitytä pohtimaan sitä kuuluisaa loppua, jonka kaikki tietävät vuodelta 1994. Oliko kuolema itse aiheutettu, vai liittyikö siihen joku toinen osapuoli? Tästähän on liikkunut ties minkälaisia juttuja, että vaimo olisi ollut mukana suunnittelemassa sitä ja niin edelleen, mutta koskaanhan ei ole ilmeisesti mitään saatu todistettua. Tämä tuorein tapaus siis kuitenkin pureutuu syvällisesti itse ihmiseen, eikä kuolemaan, maineeseen ja mammonaan. Ja siksi se myös on erittäin onnistunut tapaus.

Ohjaaja Brett Morgen on kertonut, kuinka sai yllättäen melko vapaat kädet dokumentin tekoon. Hän oli odottanut että saa paljon pyyntöjä leikkauksista ja sensuroinneista, joita sitten ei kuitenkaan tullut.

Vanhoista kotivideoista, päiväkirjaraapustuksista ja piirustuksista saa aikaan kahden tunnin tiiviin mutta mieleenpainuvan henkilökuvadokkarin. Lisäherkkua tuo ennenjulkaisematon musiikki. Vanhat demonauhat, joita ohjaaja pääsi pöyhimään esiin Cobainin arkistoista, ovat varmasti fanien makuun ja lisäarvoa tuomassa.

Pääosassa ei ole silti yhtyeen musiikki, eivät huumeet, yksi maailman kuuluisimmista yhtyeistä eikä edes grunge-legendan asema, vaan ihminen. Ihminen, jonka elämäntaival päättyi oman käden kautta liian varhain.

Seattlesta, Aberdeenin pienestä puuteollisuuskaupungista kotoisin oleva nuorukainen esitellään alussa pikkulapsesta lähtien. Mukana on paljon vanhoja perheen videoita, joilla nähdään äidin Wendy O’Connorin sekä isän Don Cobainin muistelmaa siitä millainen Cobain oli lapsena.

 Äidin mukaan vilkas ja aivan ihastuttava lapsi. Melkoiselta päivänsäteeltä poika onkin näyttänyt näillä kaikilla videoilla, joissa hän ilmeilee ja nauraa uskomattoman paljon.

Vähitellen alkoi näkyä määrätietoisuutta ja voitonjanoakin.

Kun astellaan kohti teini-ikää, astellaan vähitellen myös kohti ongelmia. Varhain tapahtunut vanhempien avioero toi paljon muutoksia. Välillä asusteltiin äidin luona, sitten isän ja äitipuolen, jonka jälkeen taas jonkun tädin tai sedän. Äitipuoli Jenny Cobain kertoo, että vuoden aikana poika siirtyi ties kenen ovensuulta taas seuraavalle, joka ei kuitenkaan jaksanut katsella tätä kovinkaan kauaa.

Kurtin mielestä äitipuoli oli tyypillinen hirviö (Niinhän ne aina tuntuvat olevan).

Vanhempien avioero, koulussa tapahtunut eristäytyminen, masennus, ahdistuneisuus ja kiusaaminen aiheutti lopulta sen, että päädyttiin melko nuorena myös huumeiden pariin. Itsemurhaakin pohdittiin, mutta onneksi löytyi tapoja myös purkaa angstia; piirtäminen sekä kitaran soitto.

Vähitellen aletaan soittaa ja laulaa enemmänkin kuin vain ajankuluna. Kiukkua ja kaunaa puretaan nuotteihin ja soittamisesta tulee lopulta elämäntapa, ja menestystarina joka tunnustetaan edelleen. Huumeiden lisäksi piikkinä lihassa olivat kuitenkin myös oudot vatsakivut, jotka taiteilijan elämää varjostivat.

Vanhempien lisäksi ääneen pääsee entinen tyttöystävä, nuorempi sisko sekä bänditoveri Krist Novoselic.

Olin yllättynyt, että esimerkiksi Cobainin tytär, Frances Bean Cobainin ajatuksia ei kuulla kertaakaan reippaan kahden tunnin aikana, ottaen huomioon että hän on kuitenkin ollut osallisena tämän dokumentin luomisprosessissa.

Elokuvan ehdottomia huippuhetkiä; MTV - Unblugged - show on Nirvanaa parhaimmillaan.

Elokuva on ahdistavaa ja surullista katsottavaa. Näin fanina voin sanoa että dokumentti täytti odotukset sortumatta kyynisyyteen tai liialliseen
vetistelyynkään. Realistisuuteen enemmänkin.
Kuolemaa ei käsitellä sen suuremmin kuin lyhyellä tekstillä aivan lopussa. Ei nähdä surullisia kuvia itkevistä läheisistä, jotka olisivat kertoneet kuinka kaikki oli vielä hyvin hetkeä aiemmin, kuinka eivät olisi uskoneet näin käyvän... Eikä myöskään nähdä pätkiä hautajaisista. Kuolema tulee kuten se tulikin todellisuudessa, yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Dokumentille pointseja lisäsi ettei päähenkilöä ei nosteta millekään korkealle jalustalle ja ylistetä häntä jumalana. Ei turhaa silottelua. Sinänsä yllättävää, kun ajattelee että mukana kuitenkin on läheisiä ihmisiä, joilla olisi kyllä varmasti ollut mahdollisuudet sanoa sanansa.

Voisi sanoa, että koruton loppu siis. Parempi kuitenkin se, kuin sortua skandaalienkäryihin. Näin voidaan sanoa että elokuva onnistuu pääsemään pintaa syvemmälle.

Tätä dokumenttia katsellessa ei voi välttyä miettimästä, millainen olisi Nirvanan keulakuva jos eläisi edelleen. Olisiko tulevaisuudessa häämöttänyt samoa kuin monilla muilla musiikintekijöillä; tuotettu perusturvallisesti kahden, kolmen vuoden välein uutta albumia ja vedetty päälle kiertueita? Saatu huippumyynti lukemia ja listasijoituksia, unohtamatta muutamaa vähemmän maarittelevaa albumia aina jossain välissä?

Olisiko Cobain eronnut lopulta vaimostaan ja päätynyt katkaisuhoitoon, ja onnistunut pääsemään ongelmistaan eroon? Olisimme vuosia myöhemmin lukeneet tästä ja tuosta lehdestä vanhentuneen miekkosen traagisia avautumisia; "nuoruuteni huumehelvetissä, kuinka selvisin siitä." Tätä tuikitavallista peruskauraa  rock- legojen elämää. Hieman sekoilua, naisia, uusia albumeja ja masennuskausia. Vanhenemisen kriisejä. Mielenkiintoista olisi myös ollut kuulla, mitä mieltä Cobain olisi nykyisestä musiikin tilanteesta. "Ainakaan hän ei säästelisi sanojaan, oli Krist Novoselic haastattelussa tuuminut.

Näin minäkin uskoisin.

ensi – ilta Suomessa huhtikuussa 2015