Kannesta ei mitään sen ihmeellisempää sanottavaa; peruskuva jossa Weed juoksee lukijaa kohti ja pari sen hyvää toveria peräkanaa. Värejä voisi ehkä jossain vaiheessa tulla lisää, perus sini-puna-kelta-viher-alkavat toistua liikaa.
Muttah... sisältö sen sijaan oli erittäin väkevää luettavaa. Lukaisinkin tämän aika kovalla innolla, kun muistaa miten edellinen osa päättyi Jeromen suunnitelmaan lähteä yksin toteuttamaan veritekoja...
Kohtaus jossa Weed saa Jeromen kiinni itse teossa, kun tämä on tappamassa toista koiraa ja Jerome teloittaa uhrinsa repäisemällä kurkun auki (päällikkönsä useasta kiellosta huolimatta)herättää aika paljon tunteita. Weed alkaa röykyttää Jeromea, ja muuta laumalaiset syöksyvät estämää sitä. Weed kuitenkin päättää karkottaa Jeromen laumasta. Tässä on vaikeaa mennä suoraan vain toisen puolelle sillä molemmilla tuntuu olevan hyvät syynsä omalle teolleen. Weed on ylipäällikkö ja tottakai laumajärjestykseen kuuluu että johtajaa totellaan eikä toimita sen selän takana.
Jos mennään aluksi Jeromen puolelle;
- ajokoirat piti tappaa, sillä ne olisivat oikopäätä painelleet Hougenin puheille. Jeromen tavoitteena oli ennenkaikkea omiensa suojelu. Se ajatteli siis tovereitaan. Animet kun on katsonut aikoja sitten, niin siinähän näitä ajokoiria ei ollut vaan Jerome teloitti Lecterin ja Thunderin. Siinä siis teloituksille voi enemmän löytyä puolustusta. Olivathan nuo dobermannit kuitenkin aikas julmia raatelijoita. Sadistisia jotka meinasivat Terultakin repiä noin vain kurkun auki. Onko sellaisten tappajien "säälimisessä" mitään itua? Tuskimpa nekään kauheasti parkuisivat jos joku vastapuolelta teloitettaisiin...
No, sitten Weedin super-oikeudenmukainen-näkökulma.
- Hougen ja Sniper olivat siinä uskossa, että Ouun ylipäällikkö Gin on kuollut. Ginillä tiedettiin olevan penikka. Mutta siitä nyt ei kauheasti olisi uhkaa Hougenin kokoamalle imperiumille. Kun Jerome selitti tekoaan sillä, että Hougen ja muut olisivat saaneet tietää heidän sijaintinsa näiltä ajokoirilta, ei teolla loppujen lopuksi tunnu olevan kauheasti katetta. Oliko kahden tiedustelijan tappaminen vaivan väärti.
- Enemmän kuin se, että toimittiin päällikön selän takana, Weediä suututtaa se miten Jerome voi pitää toisten tappamista heidän ihanteensa periaatteena. Tässä kohtaa haluaisin niin kovasti mennä ravisuttelemaan nuoriherra ylipäällikköä siitä, miten hän luulee voittavansa lopullisesti sodan, jos kerran yhtään vihollista ei voi tappaa "PERIAATTEEN VUOKSI?"
Miten oikeasti Hougenin armeijan saisi luopumaan vallananastuksesta, jos tappaminen on väärin? Puhumallako koko Japania ravisuttava vallankaappaus saataisiin loppujen lopuksi ratkeamaan??
Weed tyrmää siis Jeromen ihanteen ja ajaa tämän matkoihinsa. Monet koirat kuten Kyoushirou, Ron sekä Jouji (jotka ovat näitä enemmän tappamisesta ja teloittamisesta tykkääviä)päättävät lähteä Jeromen matkaan sillä pitävät Weediä liian pehmona. Kun laumaan tulee kahtiajako, Weed alkaa surkutella miten näin saattoi käydä juuri sodan kynnyksellä.
Onneksi Jerome ei antanut muitten seurata itseään, sillä se itsekin ymmärsi hyvin tehneensä väärin. Olisikin ollut halpamaista jos tämä poppoo olisi lähtenyt keskenään tekemään jotain omia suunnitelmiaan. Mitä ne sitten ikinä olisivatkin..?
Jeromen ja Sniperin yhteenotto oli mielenkiintoinen: Weedin strategi ja Hougenin oikea käsi.
Harmi ettei kamppailua saatu seurailla pitempään.
Weedille aika kova pala kuulla, että todennäköisesti sen suuri isä ei ole enää elossa. Lauma ei olekaan enää yhtenäinen, vihollinen kasvattaa kokoaan ja isä onkin nyt kuollut. Ei mikään ihme, että Weed tekee niinkin typerän teon kuin hyökkää ypöyksin vihollisen tukikohtaan.
Joskus jopa siis (ylitäydellisenä pidetty)Ouun ylipäällikkö ajautuu toimimaan ennenkuin ajattelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti