Tässäpä äärimmäisen keveässä(?) niinsanotussa väliosassa pääasiassa seurataan Weedin ja Koyukin romanssin puhkeamista alkukankeudesta ja ujoudesta asti. En ole koskaan oikein ollut innostunut siitä, että suurin osa naispuolisista hahmoista on Takahashin maailmassa aina säikkyjä ja herkkiä itkemään, tai muuten todella reppanoita.
Monet näistä ovat kesykoiria, jotka kiinnostuvat urospuolista, maineikkaista Ouun sotilaista, eikä heiltä kyllä silloin toisaalta voi odottaakaan että on loistava taistelija. Ilmeisesti Japanilaiskulttuurissa edelleen pätee tällainen hieman vanhanaikainen sukupuoliasetelma miehen asemasta rohkeampana.
Koyuki ei siis tee poikkeusta naisrintamalla, mutta sen pikkuveli on kyllä, myönnetään, todella söötti!
Kolme Hougenin armeijaan kuulunutta, entistä sotilasta piinaa lähiseudun koiria varastamalla näiltä ruokaa ja esiintymällä Ouun sotureina. Loppupeleissä tuo kolmikko tuntuu aivan surkuhupaisilta pelleiltä, jotka alkavat pelkäämään tosipaikan tullen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti