Sivujen 54 ja 55 aukeamakuva kertoo ilman sanojakaan kumpi on selvä voittaja: tunteja kestäneessä taistelussa sotakoirien tappiot ovat muutama kymmenen haavoittunutta ja vastapuolella satoja kuolleita. Lydiaan on selvästi alkanut Jerome tehdä vaikutuksen, ei se muuten olisi puhumassa Jeromelle siitä, miten arvokas tämän henki on ja että se voisi saada samanrotuisena paikan sotakoirien joukossa. Jeromehan ei tietenkään leikilläkään harkitse moisia, että palvelisi murhaajia. Se lähtee tekemään sitä, mitä on jo pitkään ollut tekemässä: ryntäämässä kuolemaan. "Nyt tiedän viimein paikan jossa kuolla!" Vau, Jerome, nytkö se sitten viimeinkin löytyi!
Jerome saarnaa venäläisille maahantunkeutujille Ouun periaatteista ja sisusta sekä kuolemanperiaatteesta. Tekeekö se näihin vaikutuksen? Ainakin ne katsovat suut ammollaan kaikki hetken aikaa. No, pian Victor kyllästyy suupaltin sanoihin ja on valmiina tappamaan tämän hitaasti ja kivulloisesti.....
Puolikuolleena pidetty Hakurou kuitenkin syöksyy eteen, ja aikoo antaa sotilaiden tappaa hänet Jeromen sijaan. Jopa Victorin sotilaiden liikkeet pysähtyvät Hakurousta huokuvan tahdonvoiman vuoksi! Pidin tuosta, että Maxim, Aramu ja Lydiakin katselivat niin hämmästyneinä tämän vanhan veteraanin ylpeää kuolemaa. Vaikka Victorin silmissä tuo saattoikin näyttää ihan vain yhden vanhan kulkukoiran tappamiselta, mutta muut Jeromen lisäksi huomasivat Hakuroun tyynen ja kylmänrauhallisen suhtautumisen viholliseen...
Ouussa puolestaan elellään rauhallisia aikoja. Weed viettää kuherruskuukauttaan Koyukin kanssa ja kirmaa pitkin niittyjä. Hougenin tyranniaikojen ja makakisodan jälkeen tällainen rauha tuntuukin varmasti ihan toivotulta, mutta tietäisivätpä vaan raukat mitä Hokkaidon saarella tapahtuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti