Suzaku on saapunut viimein Hakkouda-vuorelle, mistä Kisaragi jälkikasvuineen löytyy. Izou lähtee puolestaan viemään sanaa Futago-solaan Weedille. Weediä ei näy mailla halmeilla, joten vanha Gin lähtee kolmenkymmenen vanhan soturin kanssa puolustamaan Hokkaidoa, vaikka ei tiedäkään vielä millainen verilöyly siellä on jo saatu aikaiseksi.
Sanoinkuvaamattoman julmaa on se, miten sotakoirat lopuksi tapattavat kaikki pakenevat nartut ja pennut ajamalla ne kalliolta alas kuolemaan... Eikö piisaa, että taistelevat urokset on kaikki tapettu? Pitääkö sodassa teurastaa vielä lapsetkin? Sillä onkin sitten kiva rehennellä vankina olevalle Jeromelle...
Nauroin tuolle kohdalle, kun vanha Kisaragi ei muistanut Weedin nimeä. "Gin, missä poikasi on? Oliko se Aiin? :D
Weed ja Koyuki saapuvat retkellään Hida-vuoristoon. Oli jotenkin tunteellista, kun Weed vei Koyukin äitinsä haudalle. Tuntuu hassulta että Weed on nyt varttuneempana löytänyt samaan paikkaan, jossa se GB:n aikaa sitten tapasi jalankokoisena pentuna. Melko pikaisesti luin nuo kaksikon romanttiset riitelyt, nuorenparin kömpelöt rakkaudenosoitukset toisilleen ovat ihan sööttejä mutta hivenen noloja...
Ihme, että Hokkaidon veriselle taistelukentelle saapuneet Ouun veteraanit eivät löytäneet Hakuroun ruumista, vaikka se tapetiin juuri tuolla alueella. Vihollinen ei ole kyllä osoittanut muuta kuin halveksuntaa saaren entisiä asukkaita kohtaan, kun ei ole edes haudannut ruumiita... Tuntui kyllä hieman typerältä, ettei edes Ouun väki halunnut haudata niitä, "kun täytyy säästää voimia." Kyllä nyt luulisi että hautojen kaivamiseen on voimaa kun juoksemiseen Hokkaidollekin on ollut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti