Weed tovereineen joutuu väistelemään luoteja ja hauleja, sillä villipetojen lailla käyttätyvä koiralauma on hyökännyt ihmisten kimppuun. Hougenin joukot puolestaan uhittelevat ihmisille Ouun suunnalla. Onnistuvatko he rikkomaan rauhan?
En tiedä miksi, mutta mielestäni tämä oli hiukan sellainen tylsähkö osa. Kansi oli kyllä kivan värinen, tuollainen pirteän lila. No, itse tarinassa kiinnostavin osuus oli kahden saksanpaimenkoiran, Jeromen ja Ronin (kesykoira) välinen pieni matsi.
Jerome läksyttää Ronia joka on nuorempi, uhmakkaampi ja ylimielisempi eikä käsitä miten villikoirilla voi olla muka joku "tärkeä tehtävä meneillään". "Ikävä juttu pappa, mutta joudun tappamaan sinut."
Pappa?? Joo, Jeromehan on ehkä vasta joku...kuudesta kahdeksaan vuotias!?
Kamakiri on kyllä vihollisena todella inhottava - sellainen uhittelija kovanaama, joka on valmis repimään pienten pentujenkin kurkkuja auki. Ei taida saada tästä edes mitenkään karismaattista kuvaa, samanlainen ylimielisyys kuin Hougen.
Lopussa Hiron lapsuudesta tullaan paljastamaan jotain aivan j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä-ä.
Tervetuloa! Gingaa keräillyt jo usean vuoden ajan. Innostus lähti pikkutenavana käyntiin eikä ole ottanut hillitäkseen. Blogini keskittyy ennenkaikkea ajatuksiin ja arvosteluihin japanilaisen mangaka Yoshihiro Takahashin Hopeanuoli - tuontantoon, mutta myös moneen muuhun itseä kiinnostavaan aiheeseen; elokuviin, kirjoihin ja musiikkiin. En voi sanoa, että rustaamani tekstit tarjoaisivat jotain uutta faktaa, mutta oman näkökulmani koetan aina tuoda esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti