Nimi "Kävelevä Ase" kuvaa ainakin täydellisesti Hougenia, jolle kukaan ei tunnu saavan pienintäkään naarmua turkkiin ja joka vain jatkaa kulkuaan joenmutkassa. Kansikuva on ihanan raikas ja keväinen, vaikka elelläänkin vasta helmikuuta. Ihanaa saada isä ja varttunut poika samaan kuvaan!
Luojan kiitos Sniperistä on nyt päästy! Ei sitäkään olisi jaksanut loputtomiin tuossa tarinassa mukana.
Alku on aika tyrmäävä. Hougen yllättää Reikan, Joujin, Benin ja Crossin. Voisipa sanoa melkein, että huonoimmat mahdolliset vastukset, kun yksi heistä on vieläpä sokea. Kenestäkään ei ole tietysti vastusta suurelle dobermannille, ei edes samanrotuisesta Benistä. Reika tekee, kuten voisikin arvata-huijaa Hougenia ja on lähtevinään tämän mukaan. Reika yllättää itseään kaksi kertaa isomman koiran tönäisyllä; molemmat joutuvat veteen ja Hougen tekee pakenemisen tyylinäytteen polkaisemalla Reikasta vauhtia ja säntäämällä joentörmää pitkin karkuteille.
Jouji voitti viimein uimapelkonsa kun pelasti Reikan, hienoa.
Nyt tapahtui viimein se odotettu kohtaaminen, kun Gin tapaa poikansa.
Varsinkin sivulla 155 olevat kuvat Weedistä ja Ginistä ovat aivan ihania. Weed on vilpittömän iloinen kohdatessaan kauan kaipaamansa isänsä.
Tässäkin tilanteessa muistaa sen kuinka Weed on kokemuksestaan huolimatta vasta alle vuoden vanha pentu, joka on elänyt pitkään omillaan -ilman vanhempaa. Sehän alun alkujaan lähtikin hakemaan kadonnutta isäänsä josta oli kuullut vain puheita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti