Kyoushirou on saapunut Kougaan tervehtimään omia laumalaisiaan. Juuri niitä mitä se jätti puoli vuotta sitten Kougan vanhimman kaitsettaviksi, ettei niiden olisi tarvinnut pieninä lähteä sotaan kuolemaan. Vähän ovat kyllä Teru ja muut kasvaneet! Hienoahan se on, jos nuorukaisista saa lisävoimia jo muutenkin pieneen Hokkaidolle suunnanneeseen Ouun armeijaan.
Matkalla Futagosolaan Kyoushiroulla kilahtaa päässä sen huomatessa Weedin olevan edelleen vain Koyukin seurassa muiden marssiessa sotaan. Se antaa kyllä aikamoista höykytystä omalle ylipäällikölleen. Luin tuota kohtaa ihan täydessä hypetyksessä; jes jes, kerrankin Weed osaa toimia niin ettei se herätä pelkkää palvontaa. Nyt se osaa toimia myös lapsellisesti! Rakastuminen on saanut sen uskomaan, että elämässä on jotain sotaakin tärkeämpää tekemistä. Minun olisi itsekin tuossa tilanteessa tehnyt mieli mennä ravistelemaan ylipäällikköä oikein olan takaa hartioista, "että miten voit olla noin vastuuton?!?" Kyoushiroukin toimii usein äkkipikaisesti ja typerästi, mutta mielestäni se oli nyt kyllä aivan oikeassa herätellessään Weediä.
Weed ei ole ollut itselläni niin lempparihahmoja kuten sen isä, mutta tämä uudenlainen käytös tuo sille pisteitä. Tykkään siitä, että sekin osaa nuorena pentuna toimia kerrankin vain itsekkäästi. Toivotaan nyt, että se tulisi jälkikäteen järkiinsä. Kyoushirouta kävi oikein sääliksi, kun se kyynelsilmin poistui paikalta joukkoineen. Ja mitä tuo pirun Koyukikin tuolla takana vain hymyilee??
Selviää, että sotakoirienkin keskuudessa on kismaa. Majurit Victor ja Aram ovat kutsuneet Marsalkan pojan Maximin selän takana omia kannattajiaan Hokkaidolle. Pettureita siis löytyy, tai pitäisikö sanoa ihan selkäänpuukottajiksi.
Puissa loikkivat shinobikoirat ovat vikkeliä kuin oravat, ja aiheuttavat silkkaa hämmästelyä sotakoirissa. Onneksi Maxim päätti toimia sen verran viisaasti, että pyysi vihollisjoukkojaan ottamaan sisarensa suojaan siinä vaiheessa, kun Victorin petturuus alkoi näkyä. Alusta alkaen Victorin toiminta ei ole tuntunut mielestäni vahvemman uroon palvelemiselta, ja nythän se viimein paljastuikin ettei ole puhtaita jauhoja pussissa.
Saatiinpa Jeromekin siinä samalla Ouun puolelle. Lopussa alkoi Maximinkin ajatuksissa olla sen verran järkeä, että elätin jo toivoa senkin siirtymisestä Ouun riveihin. Vaikka luulen kyllä että niin kurinalaisessa ja tiukassa komennuksessa toiminut sotakoira ei ole mikään nopea takinkääntäjä. Kenties seuraavassa osassa tapahtuisi jotain radikaalia, mikä viimeistään kääntää sen pään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti