Kansikuva on raikkaan talvinen ja tuo valkoinen taustakin sopii yllättävän hyvin. Tarina itse tuli luettua melko nopeasti läpi, siinä oli lähinnä tuota takaa-ajojahtia jokea pitkin.
Koirat hakevat kukin toisiaan; Hougen pakenee ja Jerome ottaa sen kanssa yhteen pudoten virtaavaan veteen. Weed syöksyy suin päin kylmään jokeen pelastaakseen ystävänsä, mutta ei arvaakaan kuinka hyytävä vesi alkaa vaikuttaa sen tajunnantasoon...
Gin hakee poikaansa pitkin mutkittelevaa jokea. Se törmää matkallaan Sniperiin joka edelleen on Giniä tappamassa, hohhoi... Ouun armeija etsii kaikkia neljää hukassa olevaa koiraa.
Käykin niin, että Weed alkaa menettää tajuaan kylmässä kyhjötettyään, ja Jerome päättää toimia kilpenä, ottaen Weedin "sylkkyynsä" ja antaen virran viedä heitä eteenpäin. Oli jotenkin hassun mutta toisaalta söpön näköistä, kun tajuton Weed istuu Jeromen kyydissä.
Jerome hengittää vain vaivalloisesti kun Ouun armeija kiskoo kaksikon rannalle. Weed on hengissä mutta Jerome on ehtinyt saada virtauksessa useita iskuja päähänsä kivistä sekä kylmettää itsensä pahoin.
Luulin jo tätä lukiessani, että nyt se on Jeromellakin menoa, mutta kun kirjan selaa loppua kohti, niin huomaa helpotuksekseen tämän päättyvän onnellisemmin kuin animen. Jeromehan kuoli siinä mielestäni hieman typerästi; Weed kiskottiin pintaan, mutta hups, kukaan ei huomannut siellä toista koiraa ja virta viekin Jeromen loppujen lopuksi kauas kadoksiin. Toisaalta animeversiossahan Jerome ei kulkenut pitkään aikaan Ouun jengin mukana, joten ei sen odotettukaan noin vain ilmestyvän paikalle.
Melkoiset itkuvalvojaisethan tuolle Jeromelle tuossa pidettiin, kun kaikki olettavat sen kuolevan. Jos Jeromella olisikin henki lähtenyt tuossa, niin ainakin se olisi nyt viimein saanut sen uhrautumiskuoleman jota sen on tähän asti hakenut jatkuvasti.
Luojan kiitos että GB osoittautuikin tilanteen sankariksi, se nimittäin sai päähänsä kuljettaa hyytyvän saksanpaimenkoiran ruumista ihmisille hoidettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti