Kuten edellisen osan tapahtumia muistellessa käy ilmi, on hyvinkin helppo ymmärtää Weedin hölmönrohkea hyökkäys vihollisleiriin -aivan yksin! Weedillä on vain yksi päämäärä - hän kostaa isänsä murhaajalle. Muttei nuorukainen voi tajutakaan miten ylivoimainen dobermanni Sniper voi olla salaisen aseensa ansiosta....
Tämän dobermanninhan luultiin (turhaan) kuolleen GNG-mangan loppusuoralla, kun sen ainoa seuraaja Hyena pisti pahat suunnitelmat piloille ja yritti hukuttaa pomonsa. Melkeinpä onnistuikin, mutta joesta jollain ilveellä selvinneelle tekivät ihmiset hyvää hyvyyttään metalliset tekojalat.
Sniper, eli Murder S ei ole koskaan kuulunut lempparihahmoihini.
Olkoon tyypissä metallisen kallonpuolikkaansa ja -jalkojensa ansiosta tyyliä miten paljon tahansa, tuo sen jatkuva elän kostaakseni Ginille- paasaus ottaa lähinnä kaaliin. Sen maailmanvalloitustavoitteetkaan eivät ole enää vakavasti otettavia, kun ajattelee miten kuolikuolleessa kunnossa koko koira kuitenkin on. Kuvitteleeko hitaasti metallisten takajalkojensa kanssa köpöttelevä, jonkin verran jo ikää omaava koira todellakin että se herättäisi Ginissä jonkinlaista pelkoa?
Mutta joo, hienoahan se oli että sai Ginin pojalta nenilleen kaksintaistelussa. Luuli teurastavansa tämän alta aikayksikön! Weed ei kuitenkaan saanut Sniperiä hengiltä, vaan lähti takaa-ajoon...
Hougen valikoi suuresta armeijastaan tavallista jalkaväkeä taitavampia yksilöitä, joista kiinnostavimpia ovat täysin sokea Batto (joka on muuten yllättävän creepyn näköinen molempine puhkaistuine silmineen) ja entinen taistelukoira Toubee, joka varmaan vetää vertoja Musashille tai Benizakurallekin.
Genba lähtee osan lopussa jälleen narttujahtiin, tällä kertaa turvallisin mielin koska Toubee henkivartijanaan. Kertoo muuten tämän tanskandoggin irstaasta huvittelusta tuo että käy ajankulukseen vikittelemässä isännällisiä narttuja. Tulee mieleen muinoiset ryöstöretket kun vihollissotilaat pöllivät valloittamistaan kylistä naisväkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti