Huomaakohan Victor muuten missään vaiheessa, ettei sen veljeä näy enää missään? Edes tuossa solasta pakenemisessa kun joukot kerääntyvät yhteen? Jos ei, niin aika sukurakasta ja huolehtivaista väkeä...
Siitä taas toiseen ääripäähän; kaikki koirat pidättävät henkeään, kun Victorin runtelema Gin ei tule tajuihinsa. Akamen ensiapukaan ei tuo sitä elävien kirjoihin vaan lopulta Daisuken tuttu ääni menneisyydestä, monien vuosien takaa herättää vanhan uroon. Tuossa kohtaa olisikin ollut mielenkiintoinen juonenkäänne, jos vaihtoehtoisesti Gin olisikin kuollut tässä kohtaa. Vanhoja sotureita on poistettu elävien kirjoista tasaisesti, ja aina siten että ne tekevät tottakai jonkun sankariteon. Siteerataan vielä Hiroa joka sanoi aivan nappiin: "Meillä on tässä kuolematon uros!" Niinpä, minustakin alkaa pian tuntua että Gin on kuolematon...
- Toisaalta olen iloinen, ettei lempihahmoni kuollut! Lääkintäpartio Daisuke & Hidetoshi pölähtivät jostain ihmeestä tähänkin tilanteeseen, mutta mukana tuomillaan lääkkeillä he saavat parannettua monien koirien vammoja, jopa venäläisten vihollisten. Oli söpöä, kun Weed antoi Daisuken paijata itseään.
Sivun 190 kuvassa näyttäisi todellakin siltä, että Teru tosiaan on vainaa niistä Victorin iskuista...elättelin jo toiveita jos se vaikka selviäisi...
Kyoushirou kertoo Weedille siitä helvetistä, jota joutui solassa muiden kanssa kokemaan. Harvinainen tilanne; Kyo joka yleensä ei anteeksi pyytele tekosiaan, katuu ja itkee nyt typerää hätiköintiänsä ilman päällikön lupaa.
Weed puolestaan pyytää anteeksi omaa hidasteluuaan ennen sotaanlähtöä. Se tuntuu olevan vilpittömästi pahoillaan, että jäi ennemmin nartun seuraan kuin toimi päällikön tavoin epäitsekkäästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti