Kirja kädessä: Poldark - Demelzan Laulu

Winston Graham, 
alkuteos 1946
576 sivua
suom. 2016 Gummerus

Sukusaaga jatkuu!

Koska ensimmäisen osan luki enemmän kuin mielellään, niin aloin jo samana päivänä lukemaan seuraavaa osaa. Tarina jatkuu melkeinpä suoraan siitä, mihin ykkösessä Kapinallinen jäätiin. Eletään 1780-luvun loppua tuulen pieksemässä Cornwallissa.

Kaivostyöläisten ja talonpoikien kanssa  luokkarajoista piittaamatta yhteistyötä tekevä Ross Poldark, Namparan kiivasluontoinen mutta oikeudentajuinen isäntä riitautuu entistä enemmän valtaa ja rikkauksia hallitsevan George Warleggenin kanssa, eikä omien sukulaistenkaan kanssa mene täysin rypyttömästi. Elizabethin ja Francis -serkun onnellinen perhe-elämä häiritsee Rossin päivittäistä elämää, ja arvostettuun sukuun naimisiin päässyt Demelza kokee jatkuvasti epävarmuutta, jännitystä ja pelkoa siitä että häpäisee miehensä. Onhan hän kuitenkin köyhästä kaivossuvusta, ja alun perin miehensä kotipiika. Rossin ja Demelzan elämään tulee uutta sisältöä kun Demelza synnyttää heidän ensimmäisen tyttärensä, Julian. 
Samaan aikaan ulkona Cornwallin luonto näyttää todellisen mahtinsa; rannikolla raivoava myrsky piiskaa aaltoja kallionseinämiä päin ja tuuli puhaltaa. Eletään kevättä.

Monet silmäätekevät ihmiset katsovat tällaista avioliittoa karsaasti. Demelzalla tuntuu olevan erittäin huono itsetunto ja miehestään kuitenkin suhteellisen riippuvaisena hän on kokoajan potemassa, mitä muut hänestä mahtavat ajatella. Varsinkin jumalaisen ja "ihailluksi syntyneen" Elizabethin rinnalla hän jännittää jo silkkaa olemassaoloaan.
Vaikka avioliitto hyvästä suvusta lähtöisin olevan Ross Poldarkin kanssa nostaakin häntä luokkaa ylemmäs, ja käytöstapojakin hallitaan sujuvasti, esimerkiksi synnytyksen alla lääkäriä haettaessa suurin pelko tuntuisi olevan se, että lääkäri joutuu mahdollisesti kuulemaan tahatonta kiroilua. Mitä murheita, voisi nykypäivän ihmisenä tuumata. Mutta toista se on ollut tuohon aikaan, kielenkäyttö oli paljon nuhteettomampaa. 

Samalla kun Demelzan ja Rossin suhde etenee, myös sivuhenkilöiden harteille on keksitty jos jonkinlaista murhetta. Nuori Dwight Enys on muuttanut Cornwalliin oppineena lääkärinä, ja saa hoitaakseen kaivostyöläisten tauteja. Hänen ihastumisensa naimisissa olevaan, viekkaaseen viettelijättäreen Kereniin aiheuttaa ongelmia Rossin toisen toverin, Kerenin miehen Mark Danielsin kanssa. 

Rossin naimaton serkku Verity puolestaan ei voi tavata rakastamaansa miestä oman sukunsa painostuksen vuoksi. Demelzan sotkeutuminen parin rakkauselämään aiheuttaa Rossin ja Francis-serkun välille syviä haavoja.

Ihmisten puidessa omia suhdesotkujaan, alkavat myös kulkutaudit kylvää satoa.

Nykypäivän lukijan silmään uudet käännökset tuntuvat sopivan, ja näitä Poldark -kirjoja ei voi olla vertaamatta Matkantekijä-sarjaan, johon olen myös erittäin ihastunut. Samalaista vanhaa viehättävää tarinankerrontaa, juuri sellaista mistä pidän yli kaiken. Niitä tosin on ehtinyt jo tulla usempi kappale ja lähempänä tuhatta sivua jokaisessa, joten tarina edennyt pitemmälle...