Tässäkin osassa nähtiin monta tiukkaa tilannetta. Joen taistelutovereilta lähti henki, enää Bomb on elossa. Onkohan se muuten dobermanni, ulkonäkö tuo etäisesti mieleen rodun.
Kyoushirou tekee taas uhkarohkean hyökkäyksen ennenkuin ajattelee, sillä sen kaksi alaista sai karhulta pahan osuman ja viha karhua kohtaan sai pään sekaisin. Toisaalta pidän siitä, että Kyoukin usein rauhoittuu ja pahoittelee omaa tyhmyyttään, kuten nytkin.
Edellisessä osassa uhkarohkeasti karhun kylkeen loikannut GB vaatii Sasukea viemään sen takaisin taistelupaikalle. Ilmeisesti ylipäällikön käsky viedä taistelussa tiellä olevat koirat pois kalvaa edelleen sen mieltä, onhan se kuitenkin Weedin ensimmäinen ystävä.
Olen ollut tyytyväinen niin usean uroon saadessa hieman omaa tilaa, Benin kuoleman jälkeen Kenille annettiin mahdollisuus loistaa isänsä veroisena. (Vaikka Ken ei olekaan sillälailla suosittu kuten isänsä, sillä varmasti monien Takahashin lukijoiden mielestä Beniä ei tule kukaan pojista koskaan ylittämään).
Myös Georgelle (tai Joujille) annettiin tilaa sen pelastaessa sankarillisesti Bomb varmalta kuolemalta. Tällä kertaa näytön paikan taitaa saada GB, joka on kuolemankielissäkin raahautumassa karhua kohti, ja vain koska se haluaa näyttää Weedille, ettei ole pelkuri.
Onneksi haavoittuneita, kuten Georgea, Lydiaa ja muita on saatu ihmisten hoidettavaksi. Mahtaa olla Joen isännällä mukavaa, kun kokoajan porttien eteen tuodaan uusia koiria ja edelliset hoitoa saaneet karkaavat pois tilaisuuden tullen. Kiittämättömyys on maailman palkka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti