Jerome pakenee sotakoirilta ja onnistuu varoittamaan Hakurouta maahan tunkeutuneista vihollisista. Tuo että Jerome pyysi lähettämään avunpyynnön myös Ouuhun olisi saattanut tuoda avuksi satoja sotilaita, saaren oma koiravahvuus tuntuu jotenkin piskuiselta. Vaikka toisaalta ei noita sotakoiriakaan tunnu kovin suurta määrää olevan. Taistelutaito taitaakin korvata suuren määrän tässä sodassa.
Nuo Venäjän sotakoirat tuntuvat kommunikoivan keskenään kuin olisivat kurillinen armeijajoukko. "Palataan yksikköön." "Mutta mehän joudumme sotaoikeuteen!" Lykkään käsittelyä, mutta voitte olla varma, että ilmoitan marsalkalle."
Hakuroun joukkojen ja Venäjän armeijan välisessä yhteenotossa kävi kuten vähän ennakkoon saattoi jo haistellakin; pienempi määrä sotakoiria löi hetkessä itseään isommman lauman leikiten. Melkoinen yllätys kyllä saaren asukkaille, kun olivat niin varmoja että heittävät vihollisen takaisin parissa päivässä.
Hakurou päättää lähettää yhden pojistaan ja tämän perheen turvaan jos pahin tapahtuu: vastahakoinen Suzaku vie vaimonsa ja pentunsa Ouuhun. Onneksi, sillä epäilen että tässä sodassa ei paljoa ole eloonjääneitä...
Tyttöjen välisestä ystävyydestä sananen vielä: Tuo Chako tuntuu olevan varsinainen hempukka. Toisaalta Sasukea joka sai rukkaset tylysti käy sääliksi, mutta onneksi pääsi tuosta nartusta eroon! Koyuki koittaa tyttökaverilleen sanoa hieman, että onko sillä asemalla nyt niin väliä kun pitää heivata sulhanen veks, mutta Chako vain inttää takaisin siitä kuinka toisella sentään on sutinaa Ylipäällikön kanssa! Onpas murheet, toisaalla valmistaudutaan suureen sotaan ja täällä surraan ja vertaillaan poikaystäviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti