Weed kohtaa kotimatkallaan Koyukin luo kuolleeksi luulemansa isoveljen, Joen. Tämä osoittautuu Yukimuran tavoin paljon vakavemmaksi, aikuismaisemmaksi kuin Weed. Joe on ehkä jopa aavistuksen vihamielisempi, ja pokkarin nimi tiivistääkin erinomaisesti veljesten ensikohtaamista yhdellä lauseella. Toisaalta Joen synkälle olemukselle antaa ymmärrystä taustatarina, jossa kerrotaan suurikokoisen karhun tappaneen Joen puolison pentuineen. Joella on isäntä ja muutama koiratoveri, jotka metsästävät noita suurikokoisia karhuja omin voimin.
Joe onkin kiitoksen velkaa veljelleen, kun Weed nopeilla reflekseillään onnistuu estämään veljensä joutumasta karhun kitaan.
Kertomus hybridikarhuista tuntuu hieman omituiselta. Tavallisten ruskeakarhujen kanssa risteytyneitä jääkarhuja on ajautunut pois omalta asuinalueeltaan ilmastonmuutoksen myötä, ja näistä risteyksistä on kasvanut jättimäisiä petoja. Yhden risteyskarhun epäillään tappaneen vuorille eksyneitä vaeltajia, joiden kaluttuja luita löydettiin myöhemmin maastosta. Tässä karhisaagassa voi mielenkiinnon pilata se, että väistämättä tulee Akakabuuton tarina GNG:sta mieleen. En voi sille mitään, kun vihollisiksi on jälleen asetettu sama eläinlaji.
Jerome vannoo luopuneensa itsemurhaan syöksymisaikeista, ja ehkäpä se tällä kertaa on tosissaan, kun kulkee nyt Lydian kanssa. Kenties rakastuminen saisi sen hieman ajattelemaan elämistä arvokkaana...Olisi jotenkin ihanaa nähdä Jerome ja Lydia rakastuneina, olisivat jotenkin mielestäni niin kaunis pari <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti