On käynyt, kuten saattoi arvatakin; Aram on hukuttautunut ja vienyt Victorin mukanaan pohjaan. Kylmänrauhallisella toiminnallaan Aram on halunnut osoittaa varsinkin Maximille, että se ymmärsi myös toimineensa sodassa väärin. Kuten kertoja sanoo, Aram pyysi anteeksi paremminkin teoillaan kuin sanoillaan. Onnistuen siinä tietysti niin hyvin kuin vain koira voi.
Oli helpottavaa, että pitkäpiimäiseksi asti venynyt ja paljon asemasotaa sisältänyt sotakoiraosuus tuli viimein tiensä päähän. Olin helpottunut, että Victor pääsi hengestään, sillä tietysti Weed olisi sen jättänyt eloon ja antanut kenties jopa jäädä saarelle elämään. Sitä taas tuskin kukaan paikallinen koira olisi sulattanut. Että melkein parempi rauhan kannalta näin.
Tämä taistelu oli lopputulokseltaan erilainen. Kukaan ei ollut kohottamassa voitonhuutoa, kun auringonvalo kajasti veden pintaan heijastuen kauniisti. Koirat ovat kaikki hiljaa ja katselevat merelle, hyvästellen kukin omia tovereitaan. Korostettiin paljon sitä, miten turha koko sota oli ollut. Ja todella turhahan tämä sota on kaikkien muidenkin tavoin ollut; on vaikeaa käsittää kuinka monta sataa koiraa loppujen lopuksi menetti henkensä tai ainakin liikkumiskykynsä maan valloittamistarkoituksen takia!
Sotakoirien, entisten vihollisten sallittiin jäävän Hokkaidolle lukuunottamatta Maximia, joka ui parin muun sotilaan kanssa takaisin Venäjälle raportoimaan retkikunnan kohtalosta.
Sotakoirat luopuivat siis kokonaan pahuudesta ja alkoivat itkien pyytää Suzakulta anteeksi tekojaan. Ihan hyvä päätös, että Suzaku siis antoi sotilaiden jäädä saarelle, mutta ei koskaan luvannut antaa niille anteeksi. Voi että saagan alkupäässä olleen verilöylyn jälkeen tuntuisikin erittäin typerältä, jos olisi pitänyt vielä antaa anteeksi pahantekijöille. "Juu, ei se mitään vaikka tapoitte isäni ja kaikki veljeni, voin antaa anteeksi....!"
Hyvä, että edes Weed ei alkanut tässä leikkiä oikeudenmukaisuuden suurlähettilästä ja vaatia täydellistä anteeksiantoa! Paljon parempi näin. Olin siis kaikin tavoin tyytyväinen sotakoiraosuuden päätökseen. Sankarivainajiakin saatiin.
Kuten isä-Gin Akamen kanssa totesi, Weed on tosiaan kasvattanut kokonsa lisäksi myös miehisyyttään. Siitä on tullut jotenkin paljon aikuismaisempi ja ehkä hivenen rauhallisempikin, vaikka onhan vuoden ikäinen vielä melko nuori pentu. Sotakoirilla oli johtamistapa täysin erilainen ja Weed kehittäytyi vielä taitavammaksi johtajaksi vihollisen kohdatessaan ja tuhatpäisen armeijan kootessaan.
Tämän sodan jälkeen koirille oikein toivoisi pitkää ja rauhallista aikaa, mutta Takahashin tuntien sitä tuskin saadaan!
Btw, luvun 2 aloituskuvassa Weed alkaa jo näyttää aivan täysikokoiselta koiralta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti