Taas ovat Ouun joukot irtautumassa solasta ulos. Jännää, miten välillä Gin ja muut ovat niin täynnä puhtia hetken levättyään ja sitten taas vihollisen ylivoima "pakottaakin niitä takaisinpäin..." Ymmärrän, oikeudenjano pitää soturit virkeinä ja antaa niille voimaa taistella. Mutta tällainen monta pokkaria kestävä edestakaisin laahaava toiminta alkaa olla kyllästyttävää. Toivoisinkin jo että tulisi jokin käänne tälle tilanteelle. Weediä joukkoineen ei kuulu ja se on ainoa jota solassa olevat koirat jaksavat odottaa päivästä toiseen. Vihollinen odottaa, että koirat olisivat väsyneitä ja siten helppo tappaa saamatta itse ollenkaan menetyksiä.
Olin surullinen Burugen kuolemasta, sillä se oli älykäs ja suhteellisen taitava sotilas, joka aikoinaan oli Hougenia palvellut mutta ymmärsi lopulta sen mielettömyyden.
Erikoinen pyyntö saada toverit syömään oma ruumis. Onneksi Kyoushirou toteutti ystävänsä pyynnön, vaikka se tarkoittikin vain karvatuppoa päästä. Ehkä se riittää, ei tässä sarjassa kaivata enempää kannibalismia.
Weed jättää jo toisen kerran Aramin henkiin. Aram ei ymmärrä, miksi armeija vain painelee eteenpäin heistä välittämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti